Harjakoiraa harkitsevalle

Olen koonnut tähän tietoa harjakoiraa harkitseville, oman näkemykseni ja kokemukseni pohjalta.

Rodusta

Harjakoira on metka pieni otus, joka sopii monenlaiseen menoon ja moniin erilaisiin perheisiin, asumismuotoihin ja elämäntilanteisiin. Harvassa rodussa olen nähnyt niin paljon yksilöllistä vaihtelevuutta, niin ulkonäön kuin luonteenkin suhteen, kuin kiinanharjakoirissa.

Kiinanharjakoira on iloinen tättähäärä, joka rakastaa omaa ihmistään yli äyräiden, halajaa hellyyttä ja innostuu helposti puuhaamaan kaikkea kivaa ihmisensä kanssa. Se on Seurakoira isolla S:llä, ja toteuttaa tehtäväänsä täysin rinnoin. Yleensä harjakoira valitsee perheestä itselleen Sen Oman Ihmisen, joka on hänelle henki ja elämä, ja jota seuraa vaikka läpi tuonelan liekkien. Toki harjakoira voi olla myös itsenäisempi ja fiksumpi ja todeta omistajalleen "Mene sinä, niin minä katson miten palat karrelle..."

Harjakoira voi olla avoin ja sosiaalinen sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan, tai sitten aavistuksen pidättyväisempi ja välinpitämättömämpi vieraita kohtaan - oli ne ihmisiä tai koiria. Jotkut harjakoirat hakevat mielellään silityksiä tuntemattomiltakin ja saavat esim. koirapuistossa hyviä leikkejä aikaiseksi toisten koirien kanssa. Toiset harjakoirat taas pysyttelevät mieluiten oman ihmisensä siliteltävänä ja koirapuistoilevatkin omistajansa sylissä. Edustaa harjis kumpaa ääripäätä tahansa, sen ei tulisi olla selvästi pelokas eikä varsinkaan vihainen. Pentuiässä on tärkeää panostaa sosiaalistamiseen ja positiivisiin kokemuksiin, jotta pennulle karttuu rohkeutta ja sosiaalisia taitoja.

Liikunnan tarve on harjakoiralla yksilöllinen. Toiset vaativat enemmän touhua, kun toisille riittää vähempi. Kaiken kaikkiaan harjakoira on kuitenkin hyvin mukautuva. Se jaksaa lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä, vaeltaa tunteja metsissä tai paahtaa agilityradalla. Siitä saa helposti kaverin kaikenlaiseen liikunnalliseen harrastamiseen. Mutta harjis pärjää vähemmälläkin. Se on vallan tyytyväinen maltillisiin kävelyihin naapuruston ympäri - ja erityisesti jos sataa, se on enemmän kuin tyytyväinen saadessaan jäädä sisään. Näin ollen harjakoira sopii hyvin erilaisille ihmisille; niin himoliikkujille kuin niillekin, jotka eivät esimerkiksi terveydentilansa vuoksi kykene lenkkeilemään koiran kanssa kilometritolkulla. Energiaansa harjakoira purkaa mielellään saamalla hepuleita omassa pihassa (tai olohuoneessa, sängyssä tms.) ja leikkimällä. Harjakoiran pää ei kuitenkaan niin sanotusti "hajoa", vaikka energiaa ei pääsisikään säännöllisesti purkamaan. Omistaja saa siis hyvillä mielin myös sairastaa, ja harjakoira sopeutuu tilanteeseen nauttien mahdollisuudesta vain makoilla omistajansa kanssa sängyssä.

Seurakoirana harjakoira sopii yleensä hyvin myös lapsiperheeseen. Kuitenkin on ensiarvoisen tärkeää, että ikään katsomatta lapset opetetaan kunnioittamaan koiraa ja sen omaa rauhaa, sekä käsittelemään sitä oikein. Varsinkaan pidättyväisempi tai rauhallisempi harjis ei välttämättä intoudu mukaan lasten leikkeihin vaan makoilee ennemmin omalla paikallaan sohvalla tai sohvan selkänojalla. Oli harjis lasten leikeissä mukana tai ei, sekä koiran että lasten turvallisuudesta on pidettävä huolta. Pieni koira voi helposti jäädä jonkun alle ja loukata, tai lapsi voi pudottaa koiran sylistään.

Naku vai puuteri?

Monelle valinta on helppo. Toisten silmää miellyttää ehdottomasti vain jompikumpi muunnos, tai toisille saatta puuterin turkinhoito olla ehdoton kauhistus, johon ei haluta alkaa. Tämän jälkimmäisenkään ei tarvitse olla syy olla ottamatta puuteria, jos harjakoiran muut ominaisuudet tuntuvat juuri "omilta" eikä karvaton versio miellytä. Siinä missä puuterin turkin näyttelykunnossa pitäminen vaatii säännöllistä viikottaista hoitoa, voi kotikoiralta aivan hyvin ajaa turkin niinsanotusti alas. Halutun karvanpituuden voi päättää ihan oman mieltymyksen mukaan.

Nakulla iho vaatii jonkin verran hoitoa. Koiraa tulee pestä tarpeen mukaan, noin kerran kahdessa viikossa - kuukaudessa. Toiset pesevät useammin, toiset harvemmin. Nakun iho on rasvoittuva, joten ihon puhtaana pitäminen vähentää mm. tummentumien jäämistä paikkoihin, joissa koira paljon makoilee. Pesun jälkeen iho on hyvä rasvata, jos se tuntuu kuivalta. Kaikkien nakujen iho ei välttämättä kaipaa rasvaa juuri lainkaan, kun taas kuivaihoisuuten taipuvia pitää rasvata säännöllisesti. Rasvauksesta tulee kuitenkin helposti kierre. Ihon tottuessa rasvaan se alkaa vaatia sitä. Naku tulee myös suojata säältä. Kesällä varotaan palamista auringossa ja kylmillä keleillä suojaudutaan tuulelta, sateelta ja pakkaselta. Naku tarvitsee siis ihan oman garderoobin. Nakulle voi tulla myös epäpuhtauksia ihoon, eli mustapäitä ja finnejä. Hormonitoiminnalla ja ruokavaliolla on tässä suuri merkitys. Sopimattoman ruoan huomaakin helposti nakun ihosta.

Puuterin omistajan tulee varustautua laadukkailla turkinhoitoaineilla (shampoot, hoitoaineet, takunselvityssuihkeet, öljysuihkeet), harjoilla, kammoilla ja kunnon kuivaimella/föönillä. Puuterien turkinlaaduissa on eroja. Toisilla karva on herkemmin takkuuntuva kuin toisilla. Pudottaessaan pentukarvan harjakoira käy läpi ns. takkuvaiheen, jolloin omistajan on panostettava turkinhoitoon tuplasti normaalia enemmän. Pesu pari-kolme kertaa viikossa saattaa hyvinkin olla tarpeen. Puuteri tulisi pestä aina ennen harjausta ja takut selvitellään turkin ollessa vielä märkä, sillä likaisen ja kuivan turkin harjaaminen katkoo karvaa. Ja aina pesun jälkeen puuteri föönataan kuivaksi. Jos sen jättää kuivumaan vapaasti, on tiedossa läpipääsemätön takkupallo.